Jalat paleltuivat hinauksessa

Oltiin palaamassa harjoituspäiviltä Muoniosta vartiolle. Kivijärvellä olivat pojat kelkalla vastassa. Ilalla reput ja aseet pakattiin rekeen ja siirryttiin hinaukseen. Minulla olivat sukat ja jalat märkinä. Pakkasta oli 18-20 astetta, kun lähdettiin Kivijärveltä ajamaan. Minä olin hinauksessa. Jossakin Nmakan ja Duodidesoivin välillä tunsin, että jalat paleltuivat ja tunto oli pois.

Kuskin nimeä en muista, mutta jossakin se oli kääntynyt väärään suuntaan. Jalkani olivat paleltuneet kokonaan. Jossakin pidettiin taukoa ja sanoin, että jalat ovat paleltuneet. Kysyin, missä me oikein nyt ollaan. Pojat yrittivät vetää saappaitani jaloista pois, mutta ne eivät lähteneet irti.

Kelkkamies oli ajanut ohi Munniin menevästä kelkkaurasta ja oltiin Råhpesoaivin eteläpuolella. Yritin kävellä, mutta jalat eivät toimineet ollenkaan. Kaaduin maahan, jolloin pojat nostivat minut rekeen.

Lähin paikka oli Raittijärven porokylä, jonne pojat ajoivat. Valot tulivat kylästä näkyviin ja kelkkamies ajoi lähimmän talon pihaan ja meni yöllä koputtamaan oveen. Asukas tuli avaamaan oven ja pojat sanoivat, että yhdellä jalat ovat paleltuneet ja kysyivät voitaisiinko Pekka tuoda sisälle.

Sisällä saappaat yritettiin vetää uudestaan pois jaloista, mutta saappat eivät lähteneet jaloista irti. Asukas laittoi tulet hellaan ja siinä hellan lämmössä yritettiin sulattaa jalkoja, mutta ei onnistuttu. Laitoin jalat leivinuuniin, joka oli lämmin ja jossa jalat alkoivat hiljalleen sulaa.

Tästä ilmoitettin puhelimella Munniin ja kerrottiin tapahtuma. Vähitellen alkoivat saappaat irrota jaloista niin, että saatiin saappaat pois. Sukat olivat jäätyneet kiinni ja paljaat jalat työnsin uudestaan leivinuuniin sulamaan. Sukat saatiin irti ja kuivattua.

Oli jo aamuyö, kun lähdettiin uudestaan yrittämään vartiolle. Sinne saavuttiin 1,5 tunnin ajon jälkeen. Tämän partion takia minulla on erittäin kylmälle ja pakkaselle alttiit jalat vieläkin.

Pekka Kimolin, 1965-66 Lapin Rajavartiosto