Kelloselän vartio

Kesällä 1971, kun olin komppanian käytävällä soi puhelin, johon vastasin. Päivystäjä ilmoitti, että Sallan poliisi pyytää virka-apua Joutsijärvelle. Siellä on yksi poika kateissa

Oli lauantaipäivä ja lähtö sunnuntaiaamuna. Sain käskyn lähteä heti ilmoittamaan muonittajalle asian. Aamulla muonittaja jakoi meille kolmen vuorokauden muonan reppuihin. Peräkärryyn lastattiin perämoottorit ja bensat. Sitten autoihin ja kohti Joutsijärveä. Puolen päivän maissa oltiin Joutsijärven eteläpäässä. Järven itäpuolta haravoitiin rajakoirien avulla. Etsintöihin oli hälytetty Kotalan, Kelloselän, Onkamon ja Niitselyksen vartiot. Meille kerrottiin, että vene oli ajelehtinyt eilen päivällä järvellä ja siinä oli nähty henkilö seisomassa veneessä, mutta iltapäivällä oli vene ajelehtinut tyhjänä.

Alettiin naaraamaan. Meille näytettiin suunta, missä vene oli nähty. Kaverina oli rajajääkäri Seppo Mantila, joka ohjasi venettä perämoottorilla. Hiljaa ajettiin järven toiselle puolelle ja takaisin lähtörannalle ja samaa reittiä uudestaan.

Naaraan tarttui kaikenlaista roinaa, muun muassa sänkyjen päätyjä. Kun oltiin ajettu useamman kerran aina eri kohdista, niin yhdessä kohtaa sanoin Sepolle, että nyt taisi olla jotakin narussa. Tuntui kuin jokin olisi kääntynyt pohjassa, mutta ei tarttunut kiinni. Sama suunta ajettiin uudestaan vielä hitaammin. Samassa tuntui kuin joku olisi tarttunut kiinni ja lähti tulemaan.

Seppo pysäytti veneen ja minä aloin vetää narua veneeseen. En nähnyt vielä, mitä oli tarttunut naaraan. Sitten alkoi näkyä takin selkä. Sanoin, että nyt löytyi. Alettiin vetää hukkunutta veneen laitaa kohti, koukut olivat tarttuneet vaatteisiin kiinni.

Hukkunut nostettiin veneeseen, irroitettiin naaran koukut vaatteista ja palattiin lähtörannalle, jonne oli kertynyt kyläläisiä. Kun saavuttiin rantaan, nostettiin hukkunut veneestä maalle ja peitettiin hänet pressulla. Yksi poika tuli luokseni, tarttui käteeni katsoen silmiini kuin kiittäen. Tämä poika on jäänyt mieleeni. Toinen poika tuli luokseni, kun seisoin lähellä hukkunutta, ja tarjosi minulle Saimaa askin, jonka otin kiittäen vastaan. Hän sanoi ”kiitos”, johon vastasin ”kiitos”. Näin päättyi tämä etsintä ja palattiin illalla takaisin komppaniaan.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto