Kohtalokas lanaus

Komppaniasta tuli ylirajajääkäri Kauko Hämäläinen kuorma-autolla lanaamaan Tulppion-Ainijärven tietä. Kun oltiin päästy lähelle, niin sanottua Kärrin mäkeä, lana irrotti ison kiven tiestä ja lana nousi ilmaan. Menin lanan keskelle ottaakseeni kiven pois. Hämäläinen ei nähnyt, että olin lanan keskellä.

Vielä samassa auto liikahti ja vasen käsi jäi lanan siiven ja kiven väliin puristuksiin. Vilkaisin Luosujärveen päin. Hän onneksi huomasi ja meni sanomaan Hämäläiselle, että käsi on välissä. Hän tuli heti katsomaan, mutta en saanut kättäni irti. Hämäläinen meni hyttiin ja ajoi autoa hiljaa eteenpäin. Kuului vain lihasten rutinaa kintaan sisältä, mutta viimein sain käteni irti kiven ja lanan välistä.

En uskaltanut katsoa, kuinka pahasti sormet ja kämmeneen sisäpuoli olivat ruhjoutuneet. Heilutin kättäni ja kintaan sisältä kuului lotinaa. Kinnas oli melkein puolillaan verta. Käänsin katseeni pois kädestäni ja menin tien viereen, jossa kaadoin veren pois kintaasta.

Lähdin hiljaa hoippuen kulkemaan kohti vartiota. Kävely oli tosi mutkikasta. Kun viimein pääsin vartion pihalle, oli Martti Partanen rappusilla ja huusi mitä on tapahtunut. Huusin vastaan, että käsi jäi kiven ja lanan väliin – soita kiireesti komppaniaan ja pyydä autoa vastaan.

Pojat ottivat lääkekaapista siderullat ja haavalaput. Samasa tulivat Hämäläinen ja Luosujärvi takaisin. Alkoi kauhea särky kädessä. Kun sormet ja kämmen oli sidottu, lähdettiin ajamaan kohti Marttia. Särky voimistui ja viimein oltiin Martin Lossilla. Komppanian pakettiauto oli jo tullut joen toiselle puolelle odottamaan.

Matka jatkui kohti Kemijärven aluesairaalaa, jonne saavuttiin yöllä. Kuljettajana oli autoaliupseeri Esko Junni. Ei tarvinut kauan odottaa, kun Junni kävi hakemassa sairaanhoitajan.

Pekka Kimolin, 1965-66 Lapin Rajavartiosto