Munnikurkkion vartio 1972-73

Olin siirtynyt Tuntsalta Munnikurkkion vartiolle 1972.

Munnikurkkion vartio oli täysin erämaa- ja korpivartio. Enontekiöllä lähin tie oli Lapin sodan aikainen saksalaisten sotavangeilla rakentama tienpohja, joka erkani Kilpisjärvelle ja Norjaan menevältä tieltä. Vuoksuvaaran kohdalla tie kulki Sarvesoivin kautta Darjun etelän ja idän puolelta Cuddecearrun kautta Kalkkoaiviin, jossa oli partiomaja ja iso lukollinen varasto.

Sieltä johti vain polku Kalkkoaivin rinnettä pitkin Iätäsenon rantaan. Talvisin käytettiin puhelinlinjareittiä. Naamakan kautta Kivijärvelle. Pienet huollot tehtiin rajan piiverillä kesäisin, isot huollot ajettiin isoilla lumikiitäjillä Kalkkoivin varastosta – Munnikurkkioon niin koksit, hiilet, halot kuin elintarvikkeetkin.

Partioiden pituudet olivat 5-6 vuorokautta; kesäisin jalan ja talvella hiihtäen tai moottorikelkalla. Pohjoisosuus oli täysin puutonta tunturirakkaa, elettiin kaukana kylistä. Raskaat olivat ne postireput, joita kesäisin kannettiin Kalkkoaivin kautta. Siellä oli varastossa 2-3 polkupyörää, joilla kuljettiin  Kalkkooaivin ja Vuoksuvaaran väliä.

Näin on kohtalo minua kuljettanut vartiolta toiselle kuin kulkuria.

Mä kaukaa hiljaa näitä muistelin mitkä tuuli viedä sai.

Pekka Kimolin 1965-66 sissikompania Lapin Rajavartiosto