Pakkaspartio Tuntsalta Puitsille

Tähän pakkaspartioon kuuluivat rajajääkäri Erkki Tampio ja rajajääkäri Pekka Kimolin. Oltiin saatu käsky lähteä tähystyspartioon Puitsitunturiin. Reitti oli vartio-Puitsitunturi-vartio.

Pakkasta oli lähtiessämme yli 18 astetta. Partiomme vietiin mottorikelkalla Puitsin partiomajalle, jossa yövyttiin ja seuraavana aamuna lähdettiin tunturiin hiihtämään. Alarintessä oli pieni koppi ja sisällä oli kaasupullolla varustettu lämmitys laite, joka laitettiin päälle.

Kun noustiin rajamerkille, niin heti tuntui että pakkanen oli kiristynyt ja viima teki pakkasen erittäin kylmäksi. Oli vaara, että kasvot paleltuvat. Pohjoinen taivas oli karvaanpunainen ja Puitsin vartion savupiipusta nousi savu suoraan ylös.

Pakkasen takia tähystysvuorot oli laadittava uudestaan; 25-30 minuttia kerralla paleltumisvaaran takia. Hämärän tultua lopetettiin tähystys, sillä oli vaara, että pimeässä oltaisiin kävelty yli rajan. Havainnot olivat tosi niukat: mitään liikettä ei nähty vartiolla eikä autoja liikkunut ollenkaan, vain valot paloivat vartion sisällä.

Pimeässä laskeuduttiin majalle syömään ja nukkumaan. Puut paukahtelivat pakkasen ansiosta majan vieressä. Aamulla sitten tähystys jatkui entiseen tapaan lyhyin vuoroin. Tähtien loiste ja karvaanpunainen taivaanranta vain näkyivät. Näin jatkui tähystys 3 vuorokautta.

Takaa kuului vain askelten narinaa lumella, kun Erkki Tampio tuli, vain silmät olivat näkyvissä lumipuvun hupun alta. Hän kysyi näkyykö mitään, johon vastasin, että vartion valoja lukuun ottamatta ei mitään. Erkki sanoi, että eihän näin kovalla pakkasella kukaan kulje kuin me kaksi ”hullua” rajamiestä. Nämä Erkin sanat ovat yhä muistissa.

Kun sitten palattiin hiihtäen vartiolle niin kysyttiin paljonko pakkasta oli. Siihen vastattiin, että maanpinnan lämpötila oli -51,1 astetta pakkasta. Ei se ihme ollut, ettei tahottu tarjeta tunturissa ollenkaan.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto