Partio Härkätunturista Saijanojalle

Partio tehtiin talvella 1969. Reitti oli Vartio-Härkätunturi-Saijanoja-Vartio.

Tähän latupartioon kuuluivat rajajääkärit Pekka Kimolin ja Hannu Posti. Reitin pituus oli yli 23 kilometriä umpista, ja keli oli upottava. Kun päästiin yöpymispaikkaan Härkätunturin kämpälle, avasin kaminan luukun. Se oli niin paljon täynnä tuhkaa, ettei sinne mahtunut kuin pari kalikkaa, eikä ollut mitään välineitä millä olisi saanut tuhkat pois arinan päältä. Tuhkapesän luukku hajonnut ja oli tosi kylmä yö. Nukkumisesta ei oikein tullut mitään. Piti yrittää jatkuvasti pitää tulta kaminassa. Puut olivat huonoja ja märkiä eivätkä ne tahtoneet syttyä ollenkaan. Kaksi tai kolme kalikkaa mahtui kerrallaan kaminaan.

Yö torkuttiin jollain lailla ja aamulla väsyneenä unohdin puukkoni kämpän seinään. Meillä oli tehtävänä hiihtää latu Härkätunturista Saijanojalle. En tiedä, miksi latu piti hiihtää.

Kun siinä upottavassa lumessa yritettiin päästä väsyneenä eteenpäin, tuli mieleen, että olishan sen leivän saanut siviilissä helpommallakin. Taukoja jouduttiin pitämään aika ajoin ja mitä pitemmälle hiihtää kahlattiin sitä väsyneempiä oltiin. Latu kulki Isosaijanvaaran ja Turjalaisen välistä Petäjä- Saijanvaaran kautta.

Oli jo melko pimeää, kun saavuttiin väsyneenä Saijanojan porokämpälle. Sukset seinää vasten pystyyn ja taskulampun valossa ovesta sisään. Tulet kaminaan ja vettä joesta. En muista missä vaiheessa minä ja Hannu oltiin nukahdettu.

Heräsin lattialta makaamasta ja Hannu oli peskalla poikittain nukkumassa, kun Vienola tuli kämpälle ja sanoi, ettekö nähneet valorakettia ja kuulleet huutoani. Minä vastasin lattialta nukuksissa, että mitä. Vienola näki, kuinka väsyneitä ja poikki me oltiin. Tästä reissusta jäi huono maku. Tietämättämme oli lähetetty toinen partio hiihtämään meidän latua ja sitten huomautettiin, miksi te noin mutkikkaan ladun teitte. Silloin sappeni kiehahti ja sanoin olisitte saatana itse avanneet sen ladun.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto