Partio Hirvikaltioon

Oli heinäkuu, kun partio suoritettiin. Tähän partiooon kuuluivat rajajääkärit Asser Gröönfos ja Pekka Kimolin. Tehtävänä oli myös kalastuksen valvonta Tulppionjoella. Iltapäivällä lähdettiin ja reitti oli Vartio- Tulppio-Saijanojan porokämppä-Hirvikaltio-Vartio.

Menomatkalla ei tavattu ketään, eikä Hirvikaltion kämpälläkään ollut ketään kämppä oli tosi siivottomassa kunossa eikä auttanut muu kuin alkaa siivota kämppää roskista. Siinä meni hyvänlainen rupeama. Sen jälkeen alkoi kova polttopuiden etsiminen.

Yhtään kuivaa keloa tai honkaa ei löydetty koko alueelta. Vahingossa sitten löytyi muutama tervaskanto, jotka kirveellä hakattin halki, pienittiin ja kannettiin kämpälle. Ei kun uusi haku toiselta suunnalta ja tulos oli yhtä laiha kuin edellinenkin. Kerättiin sitten paksuja oksia lisäksi. Kämpässä olleiden roskien ja lastujen lisäksi kämpällä oli kattila, kahvipannu, paistinpannu ja vati. Tällä kalustolla oli tultava toimeen. Purosta saatiin onneksi vesi keittämiseen. Aamulla keitettiin saikkaa ja syötiin vanikkaa.

Tämä partio oli minulle ensimmäinen Hirvikaltioon, enkä vielä tuntenut maastoa ollenkaan. Mitään sanomatta Grönfors heitti repun selkään, aseen käteen ja lähti. Minä jäin yksin kämpälle tiskaamaan astiat ja lakaisemaan kämpän lattiaa. Eihän kämpän astioita voitu jättää pesemättä ja lattiaa lakaisematta. Se oli meillä nyrkkisääntö. Niin kävi nytkin. Kun sain tiskattua ja siivottua, heitin suutuspäissäni repun selkään ja aseen kaulalle roikkumaan.

Lähdin Grönforssin perään, mutta sitä ei näkynyt missään. Vasta Tuohimaselän luona sen tavoitin. Kirosin ja lähdin kävelemään kohti Saijanojan porokämpää. Välillä vilkuilin taakseni ja varmistin, että hän tulee perässä. Kun saavuttiin lähelle Saijanojan porokämppää, niin tavattiin turisteja teltassa nukkumassa. Kalastusvälineet olivat teltan vieressä. Alettiin ravistella telttaa ja saatiin turistit hereille. Kysyttiin kalastuslupia ja ne annettiin heti meille. Luvat olivat kunnossa, mutta yksi seikka jäi minua vaivaamaan. Oliko Grönforssilta jäänyt huomaamatta ne vavat, jotka olivat männyn takana niin kuin piilossa.

Porokämpällä ei ketään ollut ja mitään puhumatta lähdettin kohti vartiota. En tiedä miksi hän jätti minut yksin. Onneksi suunta oli minulla oikea, enkä lähtenyt kairan poikki vartiolle menevälle tieuralle. Sissin vaisto onneksi pelasi.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto