Partio Papuoiviin

Oli kesä, heinä-elokuun vaihde, kun saatiin partiokäsky lähteä rajapartioon reitille Vartio-Hirvasjoki-Papulampi. Tähystys yhteistoiminnassa Tuntsan vartion kanssa.

Tähän partioon kuluivat rajajääkäri Pekka Kimolin ja rajajääkäri Mauri Kiuru radistina, tukikohtana oli Sauoivanmurusta, jossa oli teltta. Yllättäen tuli raju ukonilma, jolloin Tuntsan vartion partio joutui lähtemään pois rajun sateen ja ukkosen takia. Partion johtajana oli rajajääkäri Markku Kinnunen. Olimme Papulammen partiomajalla, kun rytinä alkoi, maa tärähteli salaman iskuista ja vettä tuli kuin saavista kaataen.

Äkkiä tempaistiin majan ovi auki ja Kinnunen kaverinsa kansa työntyi läpimärkinä sisälle. Ensimmäiset sanat Markulta olivat ”voi perkeleen saatana minkä rytinän pitää!” Jouduimme lähtemään sieltä kesken pois. Kysyin jäikö tähystyspaikalle mitään. Markku vastasi, että ei muuta kuin teltta. Pojat laittoivat varusteitaan kuivumaan.

En ole koskaan niin kovaa ukonilmaa kokenut kuin silloin. Jytinä vain kiihtyi ja salamat löivät jatkuvasti maahan niin että maa ja maja tärisivät. Rikki haisi nenään, kun kurkittiin ovenraosta, milloin ryske, salamointi ja vesisade oikein lakkaavat.

Vasta aamuyöllä alkoi jytinä, salamointi ja vesisade hellittää. Aamupäivän aikana ukkosmyrsky lakkasi kokonaan. Tunsan partio jäi vielä majalle, kun Kiurun kanssa pakattiin reput ja Kinnunen antoi minulle havaintokaavakkeen karttalaukkun, johon merkittiin havainnot.

Meillä oli 3 vuorokauden tähystys. Kun päästiin Saumurustan päälle niin ensimmäisenä oli siirrettävä teltan paikkaa ja yritettävä saada teltta kuivaksi. Venäjän puolella oli meneillään puunkaato ja savottapuut tuotiin lanssiin pitkinä runkoina, jossa ne pätkittiin tukeiksi.

Päivät kuluivat. Y öllä tähystys pyöri normaalisti kolmen tunnin vuoroina: toinen tähysti ja toinen lepäsi teltassa. Päivisin oli pitemmät vuorot. Ruuat keitettiin pakeissa. Kerran Mauri keitti mannavelliä, johon murskasin vanikkaa sekaan – hyvää oli.

Viimein koitti viimeinen tähystyspäivä. Havahduin helikopterin ääneen, joka tuli Tuntsalta päin. Heko oli rajan kopteri, joka laskeutui lähelle. Kyydistä tuli ylikersantti Olavi Tähkänen, naurussa suin luokseni tähystyspaikalle ja kysyi poikien pois lähdöstä. Kahvit juotuamme teltta purettiin ja luovutin Tähkäselle havaintokaavakkeet. Meiltä kysyttiin, viedäänkö teidät Ainijärvelle.

Vastasin, että meillä on vielä partio kesken ja meidän pitää mennä rajan kauta ensin Saihovaaraan ja sieltä Törmäojan kautta vartiolle. Yö vietettiin ensin Papulammella, eikä unta tarvinnut odottaa.

Aamulla lähdettiin rajan kautta Saihoon ja sieltä Törmäojan kautta vartiolle.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto