Partiot Kynsivaaraan

Saatiin käsky lähteä tähystyspartioon Kynsivaaraan. Partioon kuuluivat rajajääkäri Veikko Hannula ja rajajääkäri Pekka Kimolin. Kun päästiin vaaran päälle kynsipakkojen itäpuolelle, voimistui kova tuuli pohjoisesta. Aloin suunnitella jonkinlaista suojaa tuulta vastaan. Paikalla oli paljon lattakiviä, joista sitten aloin pinoamaan jonkinlaista muuria. Siitä tulikin huoneen tapainen oviaukkoineen kaikkineen. Tätä hökötystä korotettiin seuraavassa partiossa.

Rytinää poroaidalla

Keväällä myöhään lumen alkaessa sulaa niin paljon, että pystyttiin jalan kulkemaan tehtiin toinen partio. Tällä kertaa jalan. Kaverina oli ylirajajääkäri Olavi Knuutinen. Kun oltiin päästy lähelle väliaitaa, niin yhyttiin suuriin karhunjälkiin. Jälki mitattiin minun saappaani mukaan, ja havaittiin, että saapas jäi vajaaksi 5 senttiä ja takaa saman verran. Jälki ei ollut vanha.

Samassa alkoi kuulua kovaa rytinää poroaidan suunnalta. Lähdettiin Olavin kanssa hiljaa hiipimään kohti rytinää, mutta karhua me ei nähty. Poroaita oli hajallaan ja riuvut olivat metrin pätkinä pitkin mäkeä. Pystytolpat lojuivat sikin sokin maassa aarin alueella. Poroaidassa oli noin 3-4 metrin levyinen aukko.

Ihmeteltiin, miksi karhu ei mennyt siulasta läpi, vaan puski kiukkunsa poroaitaan. Tämä karhu asusti Venäjän puolella ja kävi aina silloin tällöin Suomen puolella. Vaaran päällystä oli sula lumesta ja näytin Olaville hökötystä. Olavi sanoi, että korotetaan vielä seiniä. Niin myös tehtiin. Nurkkaan kyhättiin hellan tapainen hökötys piippuineen. Kyllä siinä kahvit kiehuivat hyvin.

Sain tietää ylirajajääkäri evp Eino Kettuselta, että tekemäni hökötys on edelleen pystyssä.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto