Partiot rajalla

Saatiin partio käsky rajapartioon reitille Ainijärvi-Saihovaara-Puitsitunturi-Papulampi-Vartio. Partio: rajajääkäri Pekka Kimolin ja rajajääkäri Oiva Luosujärvi. Lähdettiin Ainijärveltä puolenpäivän jälkeen hiihtämään kohti Saihovaaran partiomajaa, jossa yövyttiin. Seuraavana aamuna jatkettiin partiomatkaa umpista hiihtäen, kunnes päästiin Nuortitunturista noin 2 kilometriä etelään.

Kun oltiin poroaidan ja rajan välissä, niin huomasin, että joku valkea vilahti rajan takana männikössä olevan kumpareen takana. Menin vaistomaisesti suksien päälle puolipolviasentoon ja Oiva samoin.
Kiikarilla aloin tähystämään rajan yli ja huomasin, että etummaisella miehellä olivat sauvat vasemmassa kädessä ja oikeassa kädessä oli joku puinen kaari. Sitä en nähnyt, oliko nillä rajakoira mukana. 10-15 metrin päässä hiihti muun partio meitä huomaamatta kohti pohjoista.

Kun venäläinen partio oli kadonnut, niin lähdettiin jatkamaan partiota. Partion vahvuus oli 6 miestä. Saavuttiin niin sanotun pirunkurun eteläpuolelle kurun päälle. Kun sattumalta vilkaisin rajan yli näin, että toinen venäläinen rajapartio oli tauolla. Yksi makasi havujen päällä, kun he sitten huomasivat meidät ihan kohdalla.
Heti lähti kaksi rajavartijaa hiihtämään meidän kohdalle ja tervehdittiin. Toinen oli tummakasvoinen ja näytti sauvoilla merkkiä, että lähdetään hiihtämään, mutta me ei vielä Luosujärven kanssa lähdetty, vaan odotettiin niin kauan että koko venäläinen rajapartio oli omalla ladulla.

Tervehdittiin partion johtajaa ja hän myös näytti sauvoilla merkkiä, että hiihdetään. He varmasti halusivat nähdä hiihtotaitomme. Ne ensimmäiset miehet hiihtivät jo edellä.

Kuului hiljainen käsky ”davai davai” heidän puoleltaan ja näyttivät sauvoilla meille merkkiä, että nyt hiihdetään. Me Luosujärven kanssa tempaistiin itsemme vauhtiin ja venäläiset rajavartijat myös. Kun saavuttiin Pulkkatunturin etelärinteelle, joka oli jäinen, kannikkoinen ja kivikkoinen. Siinä kovassa laskussa ja vauhdissa laskin jäistä rinnettä alas, vasen suksi otti kivestä kimmokkeen ja kovassa vauhdissa laskin rinnettä yhden suksen varassa, toinen oli ilmassa.

Samassa vilkaisin rajan yli. Siellä olivat ne kaksi rajamiestä kuusien takana. Rajapartion vahvuus oli 5 miestä. Kyllä siinä ryhmässä oli myös hyviäkin hiihtäjiä. Eritoten jäi mieleen viimeisenä hiihtänyt vaaleakasvoinen rajamies. Sillä oli samanlainen tyyli kuin meillä. Olisi varmasti naurua piisannut, jos me oltaisiin kaaduttu siinä laskussa. Me käännyttiin lähellä vanhaa savottakämppää ja kohti Papulammen partiomajaa, jossa yö vietettin.

Aamulla lähdettiin hiihtämään kohti Hirvasjoen porokämppää ja edelleen Värriötunturin yli Ainijärvelle.
Vartiolla pojat sanoivat, että olisitte leikillään vertailleet hiitovarusteita ja suksia. En muista, kuka se oli joka loihi sanomaan, että naapureilla oli vissiin huopa saappaat naulattu suksiin kiinni.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto