Unohtumaton rajapartio vuosikymmenien takaa

Syyskuussa 1968 päivää tarkemmin muistamatta, lähdimme Virtaniemen rajavartioasemalta kaksi päivää kestävään rajapartiointi tehtävään. Partion vahvuutena oli kaksi rajavartijaa sekä rajakoira. Ensimmäisen päivän tehtävänä oli rajavyöhykkeellä liikkuvien henkilöiden valvontaa. Toisen päivän tehtäviin kuului mm. valtakunnan rajalla tietyn rajamerkin yleiskunnon tarkastus.

Yöpyminen tapahtui rajavyöhykkeellä ns. Kynsikopperon partiomajalla.

Suomen ja Neuvostoliiton välisellä valtakunnan rajalla sijaitsevat rajapaalut ovat kaikki numeroitu juoksevalla numerolla ja ne ovat näköetäisyydellä toisiinsa. En kuitenkaan muista, että mikä oli sen rajapaalun numero jonka yleiskunto meidän piti tarkistaa.

Toisen päivän tehtäviä lähdettiin sitten seuraavana aamuna suorittamaan.

Kävellessä jo matkan varrella olimme kiinnittäneet huomion, että jokaisella rajapaalulla Neuvostoliiton puolella on vartiossa aseistettu sotilas. Lähestyimme sisämaasta kohtisuoraan valtakunnanrajaa. Arvelimme, että on meneillään mahdollisesti jonkinlainen rajavartiointi harjoitus.

Meillä oli rajakoirakin irti, partionjohtaja kytki sen välittömästi talutusnaruun.

Kun lähestyimme kyseistä rajapaalua, niin havaitsimme, että sen luona ei ollutkaan vartiossa aseistettua sotilasta, vaan hän oli hiukan etäämmällä rajapaalusta ja kyykkimässä, ilmeisesti keräsi marjoja suuhunsa. Hänellä ei ollut mitään ampuma-asetta.

Partionjohtajalla olikin täysi työ kuljettaa vierellään rajakoiraa. Olimme tässä vaiheessa hiukan jännittyneitä koska tilanne oli meille täysin outo ja ennalta arvaamaton.

Kuiskasin kaverille, että miten saataisiin marjanpoimijan huomiokyky heräämään.

Ei tullut kuitenkaan mitään mieleen.

Siinä kävellessä sitten huomasin, että polulla onkin kuivunut puun oksa jonka päälle astuin, se katketessaan aiheutti selvän äänen.

Kun sotilas kuuli tämän äänen, niin hän säikähti huomatessaan meidät. Olimme silloin hyvin lähellä kyseistä rajapaalua. Hän luuli, että suomalaisella rajapartiolla on ”ilmeinen aikomus” ottaa hänet kiinni tai jotain sellaista. Sotilas juoksi paniikissa muutaman askeleen taaksepäin, otti maasta käteensä rynnäkkökiväärin ja suoritti latausliikkeen. Laskeutui sitten pienen mättään taakse matalaksi, ladatun aseen osoittaessa meitä kohti. Tällöin kylmät väreet kulkivat selkärankaani pitkin ja ajattelin, ”että tähänkö meidän täytyy kuolla”.

Emme tervehtineet mitenkään kyseistä sotilasta, eikä hänen kanssaan myöskään keskusteltu. Puhuminen ylitse valtakunnanrajan tässäkin tilanteessa olisi ollut jo rajaloukkaus. Aseistuksena meillä oli mukana rynnäkkökiväärit jotka olivat onneksi hihnan varassa selässä, eikä niihin missään vaiheessa kosketeltu. Sotilas ei tullut missään vaiheessa lähemmäs rajapaalua. Meidän tehtävämme paikalla oli ainoastaan suorittaa rajapaalun yleiskunnon tarkastus. Tarkastustehtävän suoritettua lähdimme sitten rajapaalulta kylmänrauhallisesti kävelemään tulosuuntaan. Tällöin minä ainakin pelkäsin henkeni edestä, että ei vain sotilaalla ase laukeaisi vahingossakaan.

En ole koskaan aikaisemmin ja myöhemminkään kokenut toista samanlaista tilannetta.

Kävellessä kohti vartioasemaa tuli sitten mieleen, että tällä heidän harjoituksellaan täytyy olla jokin syy yhteys siihen, kun Neuvostoliiton johtamat Varsovanliiton joukot tunkeutuivat hetkistä aikaisemmin 20 päivä elokuuta Tshekkoslovakian Prahaan ja miehittivät koko maassa strategisesti osoitetut tärkeät kohteet.

Tämän johdosta Neuvostoliitto oli mahdollisesti myös nostanut valmiuttaan Norjan ja Pohjois-Suomenkin vastaisella rajaosuudella.

Kaverina toiminut partionjohtaja sanoi minulle, että partiokertomukseen ei kuitenkaan kirjoiteta koko totuutta tästä tapahtumasta, sillä se aiheuttaisi meiltä vain lisäselvityksiä ja kuulusteluja. Näin ilmeisesti sitten teki, en kuitenkaan lukenut hänen kirjaamaa partiokertomustaan. Rajaloukkauksestaan Neuvostoliiton sotilaat olisi tietenkin joutunut antamaan myös oman selvityksensä. Tämä tapahtuma kokonaisuudessaan oli minulle niin järkyttävä kokemus, että ei ole unohtunut mielestäni.

Arto Särkelä
Ylitornio


Särkelä on suorittanut varusmiespalveluksen Lapin rajavartiostossa 1965. Hän on työskennellyt rajavartijana 1967-1974 Ivalossa Virtaniemen rajavartioasemalla sekä Ylitorniolla.