Sankassa sumussa

Olin siirtynyt jo Munnikurkkion vartiolle Enontekiölle. Oli talvi kun tämä rajapartio suoritettiin hiihtäen
Munnikurkkio-Tenonmutka-Tabamajärvi-Somasjärvi-Munnikurkkio. Yllättäen nousi niin sankka sumu ettei nähnyt eteenpäin. Oltiin lähestymässä Jarbka-ciertitunturia ja matkaa oli vielä noin 5 kilometriä Taapamajärven partiomajalle.

Sumu vain sakeni ja oli vaikeaa pysyä yhdessä. Sovittiin, että toinen hiihtää ihan toisen suksen kannoissa kiinni. Hiihdettiin niin lähellä poroaitaa kuin voitiin ja kun päästiin jarbka-ciertti tunturiin otettiin suunta Taabaman
partiomajalle.

Laskettiin hiihtomatka ja kaveri sanoi, että meidän olisi jo pitänyt tulla partiomajalle. Ei auttanut muu kuin palata tunturiin takaisin. Ei pystytty sumun takia paikallistamaan olinpaikkaamme ollenkaan. Ei auttanut muu kuin summamutikassa lähteä uudestaan etsimään partiomajaa. Hiihdettiin uudestaan ja tulos oli sama: ei löydetty partiomajaa – nyt oli jo tosi vaikeaa. Hämärä alkoi painaa jo päälle sekä nälkä ja väsymys alkoivat myös vaivata meitä. Oli vain jatkettava etsimistä. Nyt ei enää tiedetty missä me oikein ollaan, kun latuja oli nyt joka suuntaan lännen ja lounaan välillä. Nyt päätettiin, että hiihdetään näiden latujen välistä, näin myös tehtiin.

Taas laskettiin matka erittäin tarkasti, nyt yhdyttiin lounaan suntaan meneville laduille. Tämä latu hylättiin ja kaarrettiin nyt enemmän länteen. Oltiin jo menossa ohi, kun sumun läpi näkyi tumma rakennus noin 100 metrin päässä vasemmalla. Nyt kumpikin huusi melkein ääneen että ”partiomaja”.

Suunta kääntyi kohti majaa. Nyt ei tarvinnut pelätä, että hiihdetään ohi. Sukset seinää vasten ja tempaistiin ovi auki. Tultiin eteiseen, josta oli ovi majan sisälle. Taskulampun valossa laitettiin tilleyhyn valot. Kaveri lähti hakemaan vettä ja minä tekemään polttopuita. Eteisessä oli väliseinällä varustettu pieni liiteri, jossa oli lukolla varustettu ovi. Puut olivat metrin halkoina pinossa. Saha ja kirves oli myös lukkojen takana.

Polttopuut sahattiin ja alettiin laittaa ruokaa. Muistan hyvin meidän muonat, oli makaronia ja säilykelihapurkkeja, kahvia, sokeria, vanikkaa ja voita. Syönnin jälkeen ei unta tarvinut odottaa. Aamulla herättyämme katottiin ikkunasta ulos minkälainen oli ilma. Sumu oli osittain häipynyt. Näkyvyyttä oli nyt noin 300 400 metriä. Arveltiin, että sumu alkaa hälvetä kokonaan, joten päätettiin jatkaa partioinia Somasjärvelle ja sieltä samaa reittiä Munnikurkkion vartiolle.

Pekka Kimolin