Talvipartio

Tähän sisämaan partioon kuuluivat rajajääkärit Asser Grönfors ja Pekka Kimolin. Tehtävänä oli metsästyksenvalvonta, koska hirvenmetsästys oli jo alkanut. Partio tehtiin hiihtäen.

Ensin Tulppioon, sieltä jatkettiin matkaa Nuortijoen vartta Kärekeojalle. Yöksi keli muuttui huonoksi ja upottavaksi. Gröönforsilla oli tapana hiihtää ensimmäisenä. Mentiin mihin mentiin ja hukka kilometrejä kertyi paljon. Kun aikamme kahlottin niin saavuttin Sotajoensuuvaran luoteispuolelle Tyyneojan varteen. V äsymys ja nälkä alkoivat vaivata.

Kysyin Grönforsilta mihin olimme menossa. Hän ei vastannut mitään ja sanoin hänelle, että minä lähden nyt aukomaan latua. Suuntasin hiihtoni suoraan itään monen tunnin päästä tultiin Nuortijoelle. Sanoin Asserille että nyt on pysyttävä Nuortin varressa tai me ollaan vielä huomennakin täällä.

Heitin muutaman sokeripalan suuhun ja lunta perään. Näillä eväillä jatkettiin raskasta ja vaivalloista matkaa. Silloin tuli mieleen partio Tuntsalle, jossa oli myös vaikeuksia.

Lopulta kaikkien mutkien jälkeen alkoi pimeydessä näkymään tumma rakennus jokimutkan jälkeen. Silloin minulta pääsi helpotuksen huokaus, mutta ilo oli ennen aikaista. Viimein päästiin Kärekeojan kämpälle, otettiin sukset pois jaloista ja potkittiin lumet oven edestä pois.

Taskulampun valossa työnnyttiin sisälle. Ei ollut puun puuta, yläpeskakin oli hajoitettu ja poltettu kaminassa Oli vain kehikko jäänyt pystyyn. Ei auttanut muu kuin lähteä pimeässä etsimään polttopuita.

Kovan hakemisen jälkeen löydettiin reilun metrin pitunen tervaskanto, joka halkastiin kirvellä – ja koivuja lisäksi. Yläpeskan lavitsan korvasi ison puolen ovi.

Seuraavan päivän tavoite oli Marjarovan porokämppä. A amulla lähdettiin jatkamaan partiota. Otin suunnan hieman Marjarovan kämpän yläpuolelle ja saavuttiin niin sanotulle väliaidalle. Aidan viertä hiihdettiin eteenpäin kunnes tultiin veräjälle. Kämppä oli vieressä ja alkoi taas sama työ puiden hakemisessa. En ole ollut koskaan niin poikki ja väsynyt kuin nyt. Uni yllätti täysin kello 18.

Seuraavana päivänä Asseri herätti minut olin nukkunut 16 tuntia heräämättä lainkaan. Puolen päivän maissa matka jatkui kohti Saihovaaraa. Sinne saavuttiin myöhään illalla. Oltiin Partiomajan kohdalla, kun savunhaju tuli nenään. Päästiin aidan toiselle puolelle. Sitten taskulampun valossa vetäistiin ovi auki. Lämmin henkäys tulvahti vastaan. Nauloissa oli kuivumassa veriset lumipuvut.

Olavi Knuutinen ja Heikki Suokas olivat kaataneet hirven ja olivat yötä kämpällä. Hessu nosti päätä peskalta ja murahti mistä te olette tulossa tähän aikaan yöstä. Vastasin, että Kärekeojalta ja sieltä Marjarovan kautta. Hessu sanoi ”voi perkele jo oli reissu teillä”. Olli sanoi, että tuossa on tohloa tarkoittaen perunamuusia ja maksakastiketta. Otin lautasellisen ja aloin syömään.

Meillä oli vielä suoritettavana ns. ilmavalvontaa 4 tuntia samana yönä, joten nukkumisesta ei tullut mitään.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto