Tuntsan näätäjahti

Pojat olivat tulossa partiosta ja kertoivat, että Tuntsan partiomajalla on kuollut orava ja epäilivät että näätä on sen tappanut. Ei muuta kuin tuumasta toimeen. Mentiin ylikersantti Tähkäsen luo ja kerrottiin, että meillä on näätä kierroksessa Nuolusojan majalla, ja pitäis saada raudat.

Olli mietti ja sanoi, että vuokrata saatte; hinta oli 20-30 markkaa. Maksoin vuokran ja lähdettiin sitten viemään raudat. Meitä oli minä ja kaksi muuta. Raudat laitettiin kuusen oksien päälle, ja sidottiin ne rautalangalla kiinni oksiin. Syötiksi pantiin kuollut orava. Kun käytiin kokemassa raudat, niin syöttinä ollut orava oli poissa, mutta raudat eivät olleet lauenneet. Alkoi kova miettiminen, mistä saadaan uusi syötti. Siinä miettiessä tupakka suussa joku sanoi, että pannaan juustoa syötiksi.

Ei kun takaisin vartiolle ja Tähkäsen puheille. Olli kysyi, että mitä nyt on taas mielessä. Sanoin, että saataisiko me vähän juustoa, kun näätä vei oravan raudoista. Olavi mietti ja huhisi itsekseen ja sanoi, että ottakaa vähän ja lähdimme muonavarastolle juustoa hakemaan. Lähdettiin viemään uusi syötti rautoihin.

Koska muuta syöttiä ei ollut saatavilla, juusto pantiin rautojen keskelle muka hyvin asetettuna. Kun mentiin kokemaan raudat, niin pettymys oli suuri: juustosyötti oli poissa ja raudat olivat laueneet. Mikä nyt avuksi? Alettiin miettimään ja tupakkaa paloi. Ei auttanut kuin mennä Olavin tykö, allapäin pyytämään juustoa.

Olavin miettiminen ja tuhina voimistui. Viimein Olavi sanoi, että maksakaa ruokalapuilla. Me taas muonavarastoon juustoa hakemaan ja viemään rautoihin. Kun mentiin kokemaan raudat syötti oli taas viety, mutta raudat olivat vireessä. Ei uskallettu enää pyytää juustoa. Olavi näki meistä, että asiaa oli, mutta kukaan meistä ei uskaltanut enää pyytää juustoa.

Olavi sanoi, että vain tämän kerran saatte. Meitä ei tarvinut kahdesti käskeä ja taidettiin siinä hötäkässä ottaa vähän liikaa juustoa. Olavi tuli perässä ja sanoi, että tämä käy nyt kalliiksi vartiolle. Haettiin ohutta rautalankaa ja lähdettiin virittämään raudat uudestaan. Nyt sidottiin juusto hyvin kiinni ja viritettiin raudat uudestaan.

Kun mentiin kokemaan raudat, niin huomattiin, että näätä oli viimein jäänyt rautoihin kiinni. Näätä oli kuonon kärjestä hännän kärkeen 66 senttiä pitkä – ja sentin lyhyempi mitä oli Puitsin puomilta saatu näätä. Kyllä tuli hintoihinsa tämä jahti.

Pekka Kimolin, 1965-66, Lapin Rajavartiosto