Työ ja eläminen korpivartiolla

Oli 6. päivä kesäkuuta 1966, kun tulin Ainijärven Vartiolle. Siihen aikaan ei ollut edes tietä tulppiosta vartiolle, oli vain jonkinlainen ura, jota pääsi vain jeepillä ajamaan sekä oikopolut. Eläminen korvessa oli minusta aika yksitoikkoista, mutta siihen oli totuttava.

Minule ei korvessa asuminen tuottanut mitään ongelmia, mutta aika tahtoi välillä käydä pitkäksi, alussa kun ei ollut niin sanottuja vapaapäiviä. Tuvat olivat isoja ja niihin mahtui 4 miestä hyvin asumaan. Näitä tupia oli kaksi ja jokainen sai päättää mitä teki työ ajan jälkeen illalla. Joko makasi tai luki sanomalehteä.

Televisiota ei vartiolla silloin vielä ollut ollenkaan, oli vain patteriradio olohuonessa, ruuanlaitto oli opeteltava kantapään kautta, kun emäntä oli vapalla. Oli onneksi keittokirja, josta sitten opettelin ruuanlaittoa. Elettiin täysin eristettyinä muusta maailmasta. Ani harvoin tapasi metsästäjiä kairassa ja silloin tällöin kävivät poroaitavahdit Kauko Hannula ja Teuvo Pulska vartiolla mennessään poroaidan tarkastukseen. Metsästys toi lisäviihtyvyyttä sekä kalastus Ainijärvestä ja Nuorttijoesta.

Yksi hyvä harrastus oli siihen aikaan pahkojen työstäminen joko kulhoksi tai kuksaksi. Kaamosaikana me tehtin myös hiihtolatu Ainiharjun ympäristöön rajajääkäri Kaino Turusen kanssa. Tätä lenkkiä sitten hihdettiin aina lauantaisin. Työ päivystäjänä oli että päivystäjän oli myös huolehdittava, että vartion käyttövesi riitti. Säiliönä oli iso tynnyri, jonka päivystäjä joutui aina täyttämään ennen päivystysvuoron päättymistä. Tynnyrin oli oltava täynnä vettä, pumppuna oli vain käsin pumpattavaa pumppua. Se oli tosi kovaa työtä aina lauantaisin, kun oli saunapäivä.

Auta armias sitä, joka jätti veden pumppaamatta. Ainijärven vartiolla oli yksi henkilö, joka vietiin väkisin takaisin pumppaamaan säiliö täyteen vettä. Tämä Rapakko-niminen henkilö sai sitten lähteä sivilliin. Postissa käytiin joko 2 tai 3kertaa viikossa – maanantaisin, keskiviikkoisin tai perjantaisin polkupyörällä Lattunassa tai Ruuvanojan postissa, talvella siten moottorikelkalla kaksi kertaa viikossa. Kyllä sitä monta kertaa sai polkea Lattunaan postia hakemaan. Reppu painoi kuin synti: postin lisäksi olivat kauppatavarat, tupakat, lapsen ruuat, piimät – onneksi piimää ei kuljetettu paljoakaan repuissa.

Kun kelirikko iski, niin oltiin täysin motissa. Tärkeimmät huollot tehtiin helikopterilla. Siihen aikaan kuului vielä luontaisoloihin hirvenkaato. Meitä, jotka harrastivat metsästysta ei ollut montaakaan. Meitä oli 3 miestä, ja linnut pantiin yhteiseen käyttöön ja jossain määrin vietiin myös kotiin – niin myös suolakalat, joita itse pyydettiin.

Meitä ei ollut silloin kuin 7 rajajääkäriä, kun menin Ainijärvelle. Yksi pantiin siviiliin, jolloin meitä jäi kuusi miestä.

Joulu korpivartiolla valot oli kaasuvalot joulu on jäänyt lähtemättömästi mieleen: kinkku suolattiin. Oli perunoita, suolakalaa, hirvipaistia, riisipuuroa, jossa oli myös manteli, sekahedelmäsoppaa. Kuusi koristeltiin joulupaketteja tuli vähän, mutta kortteja paljon.

Minä sain kotoa patteriradion, jossa oli kelanauhainen magnetofoni. Joulu oli erilainen kuin kotona. Meillä oli tuvassa oma pieni kuusi, jossa oli koristeina kiväärin ja haulikon patruunoita sekä pumpulituppoja, mutta en muista oliko kynttilöitä.

Työhön kuului myöhemmin myös ilmavalvonta öisin. Päivystäjän tehtäviin kuului myös yöllä kuuntelu ulkona. Sunnuntaipäivystyksestä sai yhden päivän vapaata ja arkipäivästä puolipäivää vapaata. Työt tehtiin, mitkä vartiopäällikkö määräsi. Talvella oli lumenkolausta, kesällä taas haravointia lauantaisin. Oli myös siivouspalvelua, huoneet siivottiin, lattiat pestiin, puut sahattiin ja ajettiin pannuhuoneen liiteriin.

Pekka Kimolin