Unimysteerio

Oli syksy 1967, kun tämä partio tehtiin. Partioon kuuluivat rajajääkäri Kaino Turunen ja rajajääkäri Pekka Kimolin. Partio oli rajapartiovartio – Törmäoja-Kolsakoski-Marjarova.

Kun oltiin saavuttu Kolsakosken majalle ja alettiin laittautua nukkumaan, niin aloin nähdä jotakin unta jostakin tapahtumasta, joka liittyi vuoden 1944 sotaaikaan ja johonkin erämaakylään. Jokin voima lennätti minut idästä tähän kylään, kun aloin sitten laskeutumaan alas, niin oli kuin esirippu olisi hiljaa auennut ja alapuolelle ilmestyi kylä, johon sitten hiljaa laskeuduin. Erään ison piharakennuksen nurkalle.

Katsoin nukkuvaa kylää. Outo tunne varjosti tätä kylää. Kun vaistomaisesti käänsin päätäni kohti metsän reunaa, pohjoista kohti, niin metsän reunaan puiden viereen alkoi ilmestä tummia hahmoja – ja niitä oli paljon. Samassa minut temmattiin ylös ilmaan ja kuljetettiin järven toiseen päähän, johon sitten laskeuduin hiljaa pihamaalle

Yhtäkkiä alkoi kuulua hiipiviä askeleita. Olin nukkumassa tuvan penkillä kasvot ikkunaan päin, kun ikkunan taakse ilmestyi mieshahmo, joka oli nokinen ja partainen kasvoiltaan.

Sitten jokin johdatti piharakennukseen, jossa konttasin rakennuksen ovelle. Kun sitten tuli näkyviin metsä kapeana kuvana. Oli kaksi miestä ja nuori poika, jota oltiin viemässä johonkin. Aloin seurata tätä kolmikkoa kuin hidastetussa elokuvassa. Kolmikko pysähtyi, yksi miehistä oli pojan takana ja toinen sivulla.

Toinen miehistä kohotti kiväärin hidastetusti perälyöntiin ja lyönti osui pojan korvalliselle, jolloin poika kaatui hitaasti maahan. Takana ollut kohotti aseen ja painoi liipasinta. Tämän jälkeen miehet hävisivät kuvasta pois. Tuli äkkiä ahdistunut olo ja hätä. Palasin takaisin siihen paikkaan, missä olin nämä tavoittanut.

Katseeni harhaili pitkään kuin etsiäkseen jotakin. Sitten näin kun kaksi miestä
aseet mukana oli viemässä nuorta tyttöä johonkin, ja aloin taas seurata
heitä kunnes saavutin heidät.

Yksi oli kiväärin kanssa tytön takana samassa alkoi sama hidastettu mysteerio: ase nousi hidastettuna miehen poskelle ja sormi kiristyi liipaisimelle. Samassa tytön hiukset heilahtivat ja tyttö kaatui poikittain eteeni. Samassa miehet katosivat. En nähnyt maastoa kovin kauas, vain tytön ruumiin, jota katsoin kauan, kunnes hän häipyi kuvasta pois. Sitten jokin voima nosti minut ylös puiden latvojen yläpuolelle ja tuijotin koillista kohti. Kaukana näkyi vaalea aukea ja sen takana metsää.

Tämä mysteerio on jättänyt minuun lähtemättömät arvet. Tutkittuani tapahtumia niin rajassa ollessani kuin sitten myöhemminkin olen saanut selville ja minulle on sitten kerrottu että näin oli todellisuudessa tapahtunut Ollilassa. Miehet olivat partisaaneja ja tytön ampuja oli Valentin Smirnov. Tapahtumapaikkana oli ollut, Seitajärven kylä, Ollilan talo. Tyttö ja poika olivat Eliisi Ollila ja Valtteri Ollila.

Pekka Kimolin