Vartion koulutuspäivät Tulppiossa

Syyskesällä 1968 oli vartiolla koulutuspäivät ja minä olin maalimiehenä. Sain ohjeet vartiopälliköltä. Minun piti mennä jo vuorokautta aikaisemmin Lattunaan, jossa oli myös Kemihaaran vartiolta rajajääkäri Toivo Tarvainen maalimiehenä. Minun piti soittaa Kemihaaran vartiolle mitä olin nähnyt ja kuullut. Siviilimiehenä linja-autossa kerroin, että yksi siviilimies oli kysellyt, miten pääsee rajalle. Samanlaisen soiton teki myös Toivo Tarvainen Ainijärven vartiolle.

Näin sitten toiminta alkoi. Minä lähdin pyörällä polkemaan kohti Pultoselkää, jossa siten piti pysähtyä ja lähteä kävelemään kohti Sotajokea täysin siviilimiehenä. Käskyn mukaan en saanut ylittää Sotajokea. Reppunyssäkkä selässä lähdin kulkemaan hiljaa mutkia tehden. Kelon päällä istuin ja odotin ajan kulumista. Mitä lähemmäksi Sotajokea tulin, niin sitä varovaisemmin lähestyin jokivartta.

Yllättäen alkoi kuulua puhetta. Tulppaosasto oli aika lähellä. Aloin katsella suojaista paikka itselle ja huomasin ison katajapuskan, jonka taakse sitten ryömin ja jäin kuuntelemaan keskustelua. Samassa tuli partio jokivartta pitkin. He sanoivat, että ei sitä näkynyt. Joku sanoi, että jos se kerkesi ylittämään joen. Joku nuoremmista sanoi, että jos se eksyi reitiltä. Toinen sanoi, että ei se eksy tutussa kairassa. Näin niiden jutustelu eteni. Olin päässyt ryömimällä 20-30 metrin päähän heistä. Siinä katajapensaan takana makasin.

Luosujärvi puhui, mihin helkkariin se on mennyt, kun ei jokivarressa näkynyt edes jälkiä.
Knuutisen Olavi sanoi, että kyllä se tulee kun kerkiää. Olin maannut siinä noin tunnin verran, kun sattumalta aloin kurkistaa, missä ne ovat. Samassa Rovion Ilmari sattui kattomaan yhtä aikaa kuin minä ja näki minut. Partion johtajana oli kersantti Jussi Hartikainen ja pojat lähtivät tulemaan kohti ja minä juoksemaan karkuun. Hartikainen karjaisi kovalla äänellä ”seis!” Minä kädet pystyssä. ”Nimi” sanoi Koskela Kemistä. Siinä sanoin, että ette te olisi minua kiinni saaneet jos olisi ollut tosi tilanne. Kauanko sie olit näin lähellä – vastasin yli tunnin. Entä miten pääsit tähän – sanoin ryömimällä kun puhetta alkoi kuulua.

Nuoremmat kysyivät missä sie oot palvellut ja sanoin, että rajassa sissikomppaniassa. Ilmanko sie vejit meitä retkuun lahjakkaasti, pojat sanoivat. Sitten he kysyivät missä pyörä on ja sanoin, että Pultoselän mäessä. Osa vei minut autolla Pultoselkään, jossa oli pyörä tiepuolessa ja matkaa oli vartiolle 14 kilometriä. Olin joskus kello 16-17:n aikaan vartiolla.

Pekka Kimolin, 1965-66 sissikomppania, Lapin Rajavartiosto